Hajj (Pyhiinvaellusmatka):

"Jotka kykenevät, ovat velkaa Allahille pyhiinvaelluksen temppeliin."8

(Pyhä Koraani)

Islamin mukaan ensimmäinen ihmiskunnalle perustettu palvontatalo on Kaaba Mekassa, joka on armon väline ja opas kaikille ihmisille. Hajj tarkoittaa seisomista (waqfah) Arafatilla eid al-adha iltana, joka on Dhu al-Hijjah -kuukauden yhdeksäs päivä, astuttuaan ihramiin ja kiertäen sitten Kaabaa. Se tarkoittaa kääntymistä Allahin puoleen Kaaban edessä. Hajj suoritetaan kerran vuodessa, tiettyinä päivinä, Haramin alueella, jossa Kaaba sijaitsee.

Jumalallinen matka Mekkaan antaa uskoville mahdollisuuden nähdä ja tuntea läheltä Allahin huoneen, jota päin he kääntyvät kaukana rukoillessaan viisi kertaa päivässä. Kaaban saavuttaminen ei todellakaan ole hajjin päätarkoitus. Päätarkoitus on saada Allahin, todellisen Kaaban omistajan hyväksymys, ja osoittaa hänelle kiintymystä, kuuliaisuutta, alistumista ja loputonta kiitollisuutta.

Hajjilla on tietty merkitys, koska se suoritetaan sekä ruumiillisesti että taloudellisesti. Se voimistaa muslimien henkisiä näkökohtia, lisää heidän tietouttaan yhtenäisyydestä ja solidaarisuudesta, lisää heidän ihmisarvoaan ja velvollisuuksiaan ja antaa heille mahdollisuuden toimia yhdessä seurakuntana. Hajjin siunatussa ilmapiirissä kokoontuvat muslimit eri maista, kielistä, väreistä ja perinteistä, mutta he tunnustavat samaa uskontoa. He saavat mahdollisuuden oppia tuntemaan toinen toisensa ja jakaa rakkauden, tiedon, hyvät tavat, kokemukset ja kulttuurin. Tapaaminen täynnä jumalallisia siunauksia osuu arvokkaimpaan aikaan ja paikkaan. Siksi hajj ei ole vain yksilöllinen vaan myös suuri yhteiskunnallinen myötävaikutus.

Hajj on palvontameno, joka liikkuu symbolien ympärillä. Jokainen hajjin aikana suoritettu teko sisältää symbolisen merkityksen. Profeetta Ibrahimin (Abraham) perheessä, ja hänen poikansa Ishmaelin ja vaimonsa Hagarin kokemia tapahtumia muistetaan symbolisesti ja toistetaan. Sellaiset käytännöt, kuten Kaaban kiertäminen (tawaf), käveleminen edestakaisin Safa- ja Marwa-kukkuloiden välillä, ihram, talbiyah, hiustenleikkuu, Arafat-vuorella oleskelu, paholaisen kivittäminen ja qurbanin (uhrieläin) uhraaminen ovat osa hajjia ja profeettojen perintöä profeetta Ibrahimista profeetta Muhammadiin (saas).

Profeetta Muhammad ilmoitti, että ne jotka suorittavat hajjin hylkäämällä nafsin (ego) halut ja himot, ja välttävät syntejä ja pahaa, ovat yhtä puhtaita kuin päivänä, jolloin syntyivät. Hän totesi, että “Allahin hyväksymän hajjin palkkio (swt) on taivas.”9


8 Imranin perheen suura, 3/97.

9 Bukhari, Muhsar, 10; Umrah,

33