Qurbani (Uhraus)

“Ei Allahin luo tule niiden liha ja veri vaan teidän hurskautenne.”¹⁰

(Pyhä Koraani)

Qurbani tarkoittaa islamissa tietynlaisen eläimen uhraamista tiettynä ajankohtana tiettyjen menojen mukaisesti Korkeimman Allahin palvomiseksi. Qurbanin päätavoite, kuten kaikessa palvonnassa, on olla lähellä Allahia ja saavuttaa Hänen hyväksyntänsä. Uhraaminen on niiden palvelijoiden, joilla on taqwa (hurskaus), osoitus kunnioituksesta ja alistumisesta, jotka ovat tietoisia vastuustaan Allahia kohtaan.

Allahille (swt) uhraaminen on palvontaa, joka on tehty pakolliseksi kaikille kansoille profeetta Aatamista lähtien. Jopa tänä päivänä, uhratessaan uhrieläimen muslimit muistelevat Abelia ja Kainia, profeetta Aatamin poikia, joiden vilpittömyys joutui koetukselle uhratessaan Allahille. Abel läpäisi testin parhaalla tavalla, totellen Allahin (swt) käskyjä tyytyväisesti ja kuuliaisesti, kun taas Kain epäonnistui saidalla käytöksellään ja mustasukkaisuudellaan.

Eläimen uhraaminen muistuttaa ihmisiä myös profeetta Abrahamin ja hänen poikansa Ishmaelin vilpittömyystestistä. Profeetta Abraham, joka vannoi valan, että uhraa rakkaan poikansa Ishmaelin, osoitti että hän voi uhrata jopa kaikkein arvokkaimpansa Allahin puolesta, ja palkittiin pässillä.

Profeetta Muhammad uhrasi joka vuosi eläimen kuolemaansa saakka. Profeetta Muhammad ja hänen perheensä söivät teurastetun eläimen lihaa, tarjoilivat sitä vierailleen ja jakoivat sitä köyhille.

Vaikka Eid al-Adha tulee mieleen, kun puhutaan uhraamalla palvomisesta, on muitakin ajankohtia vuoden aikana, jolloin voidaan uhraaminen suorittaa, kuten nazhr (vala), kiitollisuus, kaffarah (sovitus), ja aqiqa (vauvan syntymä). Näiden uhrieläinten lihaa koskee erilaiset uskonnolliset määräykset.

Profeetta Muhammad on tiivistänyt merkityksen uhrauksesta palvontamuotona seuraavin sanoin: “Olen kääntänyt kasvoni kohti Allahia, joka loi taivaat ja maan, enkä ole epäjumalanpalvelija. Rukoukseni, palvontani uhraamalla, elämäni ja kuolemani ovat (kaikki) Allahille, Maailmojen Vaalijalle. Hänellä ei ole kumppania. Näin on minua käsketty, ja olen ensimmäinen muslimeista. Tämä uhraus on sinulle, Kaikkivaltias Allah, ja Muhammad ja hänen ummansa (seurakuntansa) ovat sen esittäneet suostumuksellasi.”¹¹

Muslimi, joka uhraa eläimen, täyttää tämän palvontamuodon totellakseen Allahin käskyä, käyttääkseen hyväksi Allahin antaman siunauksen ja puhdistuakseen. He kokevat onnen tehdessään hyviä tekoja Allahin nimeen, suojaten itseään omaisuuden himolta ja saituudelta. He tekevät ihmiset onnellisiksi etupäässä lähipiirissään, apua tarvitsevissa ihmisissä, loukkaantuneissa, onnettomissa ja yksinäisissä. Eläimen uhraaminen pitää yllä ystävyyssuhteita, yhteistyötä ja solidaarisuutta muslimiyhteisössä, ja myötävaikuttaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista.

¹⁰ Pyhiinvaelluksen suura, 22/37.

¹¹ Abu Dawud, Dahaya, 3-4.