Rukous ja kutsu rukoukseen

Muslimien viisi päivittäistä rukousta ovat keskeisessä asemassa islamissa. Peseytymisen jälkeen alkaa fyysinen valmistelu, jossa pestään kehon osia kuten kasvot, kädet ja jalat. Rukous alkaa ja käsittää sarjan liikkeitä ja lausuntaa Koraanista alkuperäiskielellä arabiaksi. Yhtä rukousjaksoa kutsutaan rakaksi, ja vaihteleva määrä rakoja suoritetaan kunakin rukousaikana. 

Islamilainen rukous laittaa kehon, mielen ja sielun töihin hartaudenharjoituksissa ja soluttautuu jokapäiväiseen elämään. Se suo muutaman minuutin tauon päivittäisistä huolenaiheista, joka voi vaikuttaa muihin toimintoihin rauhoittavasti ja tarkoituksella. Mitä tulee rukoukseen seurakunnassa, muslimit seisovat rivissä olka olkaa vasten, joka symboloi kaikkien uskovien tasa-arvoa.

Rukousten ajoitus lasketaan auringon liikkeen mukaan, esimerkiksi keskipäivän rukousaika alkaa kun aurinko on juuri ylittänyt huippukohtansa. Siksi näiden rukousten ajankohdat muuttuvat vuoden aikojen mukaan, riippuen siitä missä päin maapalloa kulloinkin on. Siten ei kulu hetkeäkään etteikö rukousta kuuluisi maailmassa. Jotta ihmiset muistaisivat rukousajat, rukouskutsu (adhan) resitoidaan arabiaksi minareetista. Tämän tekee muazzin, joka on valittu tehtävään resitaatio taitojensa ja hyvän luonteensa vuoksi. Ensimmäinen muazzin oli Bilal, etiopialainen musta muslimi, profeetta Muhammadin seuralainen, joka tunnettiin kauniista äänestään.