Tietoisuus Palvonnasta

“Ihsan tarkoittaa Allahin palvontaa ikään kuin näkisit Hänet, ja jos et näe Häntä, niin Hän todellakin näkee sinut”.¹

(Profeetta Muhammad (saas))

Allah loi ihmiset täydellisellä tavalla, ja asetti kaiken maailmankaikkeudessa heidän palvelukseensa. Hän varusti heidät erinomaisilla kyvyillä, kuten päättely, ratkaisujen tuottaminen, ajattelu, puhuminen, kirjoittaminen ja eläminen tahtonsa mukaan. Hän odottaa ihmisen palvelevan vain Häntä itseään.

Palvelijana oleminen tarkoittaa alistumista Kaikkivaltiaalle Allahille ehdottomalla kuuliaisuudella, syvässä yhteydessä Häneen ja ottamalla vastuun ihmisenä olemisesta. Palvelijana oleminen tarkoittaa tietoisuutta siitä, että Allah tietää kaiken mitä teit, oli se sitten hyvää tai pahaa. Jonain päivänä joudut vastaamaan kaikista teoistasi. Palvelijana oleminen tarkoittaa, että omaa uskon, hyvän moraalin sekä palvoo. Palvonta on orjuuden ydin ja ihmisen luomisen tarkoitus. Siksi ihmisten ei pidä unohtaa sitä, että Allah (swt) antaa heille lukemattomia siunauksia ja virkistää heidän tietoisuuttaan palvelijan ominaisuudessa palvomalla.

Palvonta mahdollistaa ihmisten, jotka aina tarvitsevat Allahia, ilmaisemaan itsensä suoraan Allahille ilman välikäsiä. Hänen, joka hyväksyy uskonkappaleet, tulisi ylläpitää palvonta säilyttääkseen ja vahvistaakseen uskonsa.

Palvonnassa on olemassa perusperiaatteita, jotka islam määrää ja jokaisen kynnelle kykenevän muslimin tulisi suorittaa. Nämä ovat kalimah al-shahadahin lausuminen, toisin sanoen todistaa, ettei ole muuta Jumalaa kuin Allah, ja Muhammad on Allahin lähettiläs; salahin (rukous) suorittaminen; zakatin (almujen antaminen) maksaminen; Hajjin (pyhiinvaellus) suorittaminen; ja paastoaminen (sawm) Ramadan kuukauden aikana.

Kaikki näiden fardh (pakollisten) palvontamenojen lisäksi suoritetut hyvää tarkoittavat ja vilpittömät teot lasketaan hyviksi ja ne palkitaan. Niinpä käyttäytymistä, kuten hyvään käskeminen ja pahan kieltäminen etsien oikeutta ihmisten keskeltä, huolehtiminen perheen elatuksesta, tervehtiminen ja hymyileminen ihmisille, ja sadaqahin (hyväntekeväisyys) antamista pidetään palvontana.

Teot, joilla pyritään tekemään hyvää esimerkiksi puolisolle, vanhemmille ja lapsille, joilla on hyvät suhteet sukulaisiinsa ja naapureihinsa, tehdään järkyttyneestä ihmisestä onnellinen, osoitetaan orvolle rakkautta, maksetaan apua tarvitsevan opiskelijan kulut, kunnioitetaan vanhuksia ja tuetaan vammaisia, näitä pidetään myös palvontana.

Kun henkilö jakaa tietonsa ja kokemuksensa, tekee kauppaa ja hoitaa liiketoimintaansa rehellisesti ja luotettavalla tavalla, näkee vaivaa, että nuoriso pysyy poissa huonoista tavoista, suojelee luontoa ja huolehtii eläinten oikeuksista, näitä pidetään myös palvontatoimina.

Jos ihminen yrittää pysyä poissa huonosta moraalista, ponnistelee omaksuakseen hyviä tapoja ja itsensä hallitsemista ja yrittää olla mieluummin helppo kuin hankala ihminen, tarkoittaa se, että hän on tietoinen palvonnasta.

Palvonta puhdistaa ihmiset inhimillisistä heikkouksista, kurittaa heitä ja opettaa heille tarkoitusta, tahtoa ja kärsivällisyyttä. Ihmiset oppivat ajan hallintaa viiden päivittäisen rukoushetken kautta, ruuan merkityksen paastoamisen kautta, tasa-arvon ja veljeyden pyhiinvaelluksen kautta ja jakamisen almujen kautta. Vaikka nämä palvonnan teot näyttävät ensisilmäyksellä vain tietyiltä säännöiltä, liikkeiltä ja muodoilta, piilee näiden alla rakkaus, kunnioitus ja kuuliaisuus Allahia kohtaan.

Palvonta pitää ihmiset loitolla negatiivisista tunteista ja ajatuksista, kuten itsekkyys, ylimielisyys, epäluulo, mustasukkaisuus, liioittelu, kunnianhimo, ahneus jne. Palvonta kasvattaa, ravitsee ja kypsyttää ihmisiä, ja auttaa heitä olemaan hyödyksi niin itselleen kuin yhteiskunnallekin.

¹ Bukhari, Tafsir, Luqman, 31.