Usko Ennalta Määrättyyn (Qadar)

“Me olemme luoneet kaiken mitan mukaan.”¹⁴

(Pyhä Koraani)

Allahin (swt), joka loi kaiken tyhjästä, tavoitteena oli luoda kaikki maailmankaikkeuden kaikkina aikoina syy-seuraus-suhteen mukaisesti, jotta ihminen, joka on varustettu erinomaisilla ominaisuuksilla kuten mielellä, ymmärtää helpommin luomisen taustalla olevan viisauden ja totuuden. Jos henkilö huolellisesti tarkkailee ja pohtii maailmankaikkeutta, näkee hän, että maailmankaikkeus on täydellisessä tasapainossa ja järjestyksessä, toisin sanoen ennaltamääräys hallitsee maailmankaikkeutta kaaoksen sijaan. Tämä on merkkinä Kaikkivaltiaan Luojan olemassaolosta.

Usko ennalta määrättyyn (qadar) on yksi kuudesta islamin uskonkappaleista. Se tarkoittaa, että uskoo mitä tahansa maailmankaikkeudessa tapahtuukin, on se sitten hyvää tai pahaa, oikein tai väärin, elossa tai kuollut, hyödyllinen tai turha, tapahtuu Allahin tieten ja toivomuksesta, voimalla, arvostuksella ja luomisella.

Elämässä on tilanteita, jotka ylittävät ihmisen käsityskyvyn, eikä niihin voi puuttua. Esimerkiksi ei ole mahdollista valita perhettään, etnistä taustaansa, väriään tai sukupuoltaan. Nämä on päätetty jumalallisella tavalla, ja sitä kutsutaan “qadariksi.”

Toisaalta, ihmisillä on rooli joidenkin tapahtumien kulussa, oli se sitten hyvää tai pahaa. Allah antoi ihmisille paikan asua ja oikeuden valita tietyn toimintatilan Hänen rajattomasta omaisuudestaan. Ihmisellä on tahto, joka mahdollistaa hyvän tai pahan teon. Tällaisissa tapauksissa, mitä Allah suo heille, muuttuu sen mukaan miten ihminen ponnistelee ja tekee päätöksiä. Siksi ihmisen tekemät varotoimet ja valinnat ovat myös osa heidän qadariaan.

Allah tietää ja tallentaa mitä tahansa maailmankaikkeudessa tapahtuukin, ikuisuudesta lähtien. Allah tietää, miten tulemme elämään ja millaisia valintoja tekemään jo ennen kuin Hän on meidät luonut ikuisessa ja ainaisessa viisaudessaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Allah pakottaisi ihmisiä ja heiluttelisi heitä kuin kuivunutta lehteä, johon tuuli on tarttunut. Se tosiasia, että Allah tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan, ei poista ihmisten vastuuta. Esimerkiksi kun henkilö varastaa jotain, tekee hän sen tarkoituksella ja vapaaehtoisesti, ei siksi, että Allah tiesi hänen varastavan, vaan hän valitsi pahan vaihtoehdon. Siksi ihmiset kantavat valintojensa ja pahojen tekojensa seurauksia.

Mikä tekee ihmisistä onnellisia tai onnettomia niin tässä maailmassa kuin Tuonpuoleisessa, on heidän henkilökohtaiset tekonsa ja käyttäytymisensä. Tärkeä asia ihmisille on johdattaa tahtonsa oikealle tielle, eikä tehdä pahoja tekoja. Kaikki kantavat valintojensa seuraukset, eikä ketään voida vapauttaa vastuusta lukemalla kaikkea qadarin syyksi.

Qadariin uskova ihminen hyväksyy, että Allah on todellinen tekijä. Profeetta Muhammad (saw) hahmottelee sen seuraavasti: “Ja tiedä, että jos kansa kokoontuisi yhteen hyödyttääkseen sinua millään tavoin, eivät he hyötyisi sinusta, paitsi mitä Allah on jo määrännyt sinulle. Jos he kokoontuisivat yhteen vahingoittamaan sinua mitenkään, eivät he vahingoittaisi sinua millään paitsi mitä Allah oli jo määrännyt sinua vastaan. Tässä asiassa, kynät nostettiin (älä kirjoita uusia asioita), sivut kuivattiin (älä tee muutoksia).”¹⁵

Qadariin uskovat ihmiset tietävät, että sataa vain tietyissä fyysisissä olosuhteissa. Sade ei kuitenkaan rajoitu joidenkin luonnollisten syiden esiintymiseen. Näkyvien syiden ylitse muslimi uskoo sateen tulevan Allahin luomien keinojen kautta. Ilman epäilystäkään viimeinen päätäntävalta, käsky, tahto ja luominen kuuluu Allahille.

Islamilla ei ole tällaista käsitystä qadarista, että ponnistelematta menestyisi, odottaen vain että Allah toteuttaa asiat, ja siten Allahin nimeämistä heidän tekojensa sijaiseksi. Qadariin uskova muslimi täyttää kunnolla velvollisuutensa. He käyttäytyvät päättäväisesti, myötätuntoisesti ja kärsivällisesti. Turvauduttuaan kaikkiin aineellisiin ja aineettomiin asioihin ja tehden kaikki tarvittavat varotoimet, he luottavat Allahiin (swt) ja jättävät lopun Hänelle.

¹⁴ Kuun suura, 54/49.

¹⁵ Tirmidhi, Sifat al-Qiyamah, 59.