Zakat (Almujen Antaminen) ja Sadaqah (Hyväntekeväisyys)

“Niitä, jotka uskovat, tekevät hyviä töitä, pitävät rukouksensa ja antavat almuja, odottaa palkka heidän Herransa luona. Heidän ei tarvitse pelätä eikä tulla onnettomiksi.”⁷

(Pyhä Koraani)

Ihmisten auttaminen, apua tarvitsevien ihmisten tukeminen ja yhteiskunnan köyhien ja vähäosaisten vahvistaminen ovat muslimien hyvän moraalin tunnusmerkkejä. Nämä hyvät teot muuttuvat organisaatioksi islamin zakat-järjestelmän kautta.

Zakat on yksi islamin viidestä pilarista. Siksi muslimin, jota pidetään rikkaana uskonnollisten kriteerien mukaan, tulisi antaa tietyn osan rikkauksistaan tarvitseville, minkä Pyhä Koraani on määritellyt, vain Allahia (swt) miellyttääkseen. Tuloja lisäävä omaisuus, kuten kulta, hopea, kauppatavara, maataloustuotteet ja eläimet ovat tiettyjen zakat-määrien arvoisia, jotka ovat Pyhä Koraani ja sunnah määränneet.

Zakat puhdistaa ja tekee omaisuuden runsaaksi, muuttaa sen palkkioiksi Tuonpuoleisessa, vähentämättä sitä. Rukoilun suorittaminen oikein ja almujen antaminen mainitaan usein Pyhässä Koraanissa uskovien luonteenpiirteinä. Nämä jakeet tuovat eteen esikuvan ihmisestä, joka omistautuu koko elämällään Allahille, palvoen sekä ruumiillaan että varallisuudellaan.

Islamin mukaan rikkailla ihmisillä on velvollisuus antaa almuja, mutta köyhätkin voivat tehdä muut iloisiksi ja antaa "sadaqah" täyttämällä jonkin tarpeen ja tehden lahjoituksen vilpittömyydellä. Sadaqahille ei ole rajaa, paikkaa tai aikaa. Jokainen vanhurskas teko, oli se sitten aineellinen tai henkinen, pidetään sadaqahina.

Nälkäisen ihmisen ruokkiminen on sadaqah, kuten myös sairaan luona käyminen. Se on myös sadaqah isälle, kun hän tuo kotiin ruokaa ja äidille, joka valmistaa aterian niistä ja ruokkii perheensä siten. Kaunis sana, vilpitön neuvo, hymyilevät kasvot, pysyttäytyminen hyvässä ja kieltäytyminen pahasta, tarjoten herkkuja matkailijoille ja vieraille, vanhusten laukkujen kantaminen, eläinten suojeleminen, tietojen ja kokemusten välittäminen, ja monet muut hyvät teot katsotaan sadaqahiksi.

Kaikkivaltias Allah siunaa kaikkia tekemättä minkäänlaista syrjintää uskovien ja ei-uskovien välillä. Kuitenkin tosi asia on, että vaikka henkilöllä olisi varallisuutta, ei se välttämättä tarkoita että he olisivat kunniallisia. Omaisuuden haltioiden kunnia on siinä, että he ovat tietoisia siitä mitä heillä on, ja he osoittavat kiitollisuutta. Kiitollisuus vauraudesta näkyy ensinnäkin uskomalla, että kaiken tämän omaisuuden todellinen omistaja on Allah (swt), ja sitten maksamalla apua tarvitseville ihmisille tietäen, että näillä on myös oikeus heihin.

Islam ei pidä rikastumista tai säästämistä sopimattomana tai huonona. Koska kun varakas uskovainen käyttää varojaan hyvään, niin molemmat hyötyvät siitä, sekä uskovainen itse että yhteiskunta. Islamissa ei katsota hyvällä omistamista, joka on ahneesti kerätty ja nihkeästi omana pidetty, huomioimatta ahdingossa olevien oikeuksia.

Toinen tärkeä asia zakatissa ja sadaqahissa on, että ne pitäisi antaa vaatimattomaan ja salaiseen tyyliin. Teot, kuten köyhien loukkaaminen ja muistuttaminen heidän teoistaan köyhien hyväksi, sekä hyväntekeväisyydellään kerskuminen - näitä ei voi koskaan hyväksyä.

Jotta ihmiset menestyisivät vaurautensa mukana tuomista maallisista koettelemuksista, tulisi heidän huolehtia muista ihmisistä ja pitää rakkautensa omaisuuteen hallinnassa. Ihmiset välttävät aineellisen maailman ja kiinnostuksen kohteiden orjuutta sekä saituutta antamalla zakat ja sadaqah. He tottuvat olemaan anteliaita kun pääsevät jakamisen makuun. He työntävät sivuun "minä"-tunteen ja ymmärtävät "me"-tunteen arvon.

Tämä maailma kaiken kauneutensa ja rikkautensa kanssa on tilapäinen. Pysyvää on vain usko ja vanhurskaat teot, jotka ovat hyvyydelle tehtyjä sijoituksia. Kaikki on uskottu ihmisille. Ne, joita pidetään rikkaina, ovat todellisuudessa niitä, jotka koskettavat ihmisen elämää antamalla vilpittömästi zakatia, rakentavat kouluja, moskeijoita ja turvakoteja sadaqahilla, ja kasvattavat ihmisiä jakamalla tietonsa.

⁷ Lehmän suura, 2/277