Maailmankaikkeus, kaikkine elävine ja elottomine osineen, on arvokas, sillä se sisältää ainutlaatuisen tasapainon ja upean eheyden. Pyhä Koraani sanoo: “Ettekö näe, kuinka Allah on asettanut kaiken, mitä taivaassa ja maassa on, teidän käytettäväksenne ja osoittanut teille suopeuttaan näkyvästi ja näkymättömästi?” (Luqmanin suura, 31:20). Me ihmiset hyödymme lukemattomista elävistä olennoista, kasveista ja eläimistä. Emme kuitenkaan voi vaatia omistusoikeutta niihin, sillä Allah on Herra ja kaiken olemassa olevan omistaja (Riviin järjestettyjen suura, 37:5).  Allah vaatii ihmisiltä jokaisen luomakunnan olennon oikeuksien kunnioittamista, koska ne on uskottu heille heidän palvelukseensa (Ryhmien suura, 33:72). Meillä on siis tiettyjä velvollisuuksia ympäristöämme kohtaan, jossa elämme. Islam opettaa meille, että on sopimatonta nähdä eläimet vain ravinnon lähteenä. Vaikka ne on luotu meidän hyödyksemme ja palvelijoiksemme, niillä kaikilla on itsessään arvo ja merkitys, sillä ne saavat olemassaolonsa Allahilta, Luojalta. Tällaista tietoisuutta odotetaan muslimeilta heidän vuorovaikutuksessaan ympäristön kanssa. Jos me ihmiset haluamme rikkoa jumalallisia määräyksiä ja moraalisääntöjä suhteessamme ympäristöön, maailman järjestys häiriintyy väistämättä (katso Bysanttilaisten suura, 30:41).

Koraanin jakeet ja profeetta Muhammedin (s.a.w) hadithit opettavat meitä kohtelemaan hyvin eläimiä ja kasveja, jotka muodostavat ympäristömme, jossa elämme. Profeetta Muhammed (s.a.w) kieltää virtsaamisen juomapaikoilla, kaduilla ja puiden varjoissa, minne ihmiset menevät suojaan ja lepäämään (Sunan Abi Dawud 25). Hän varoittaa meitä tuhlaamasta vesivaroja. Kerran hän kulki Sa’din ohi tämän suorittaessa peseytymistä ja kysyi: “Mitä tämä tuhlaus on?”  Sa’d kysyi: “Voiko peseytyessä tuhlata?”. Profeetta vastasi: “Kyllä, vaikka olisit virtaavan joen rannalla.” (Sunan Ibn Majah, 425) Nykyään maailmassa, jossa kuivuus, ilmaston lämpeneminen, vesivarojen väheneminen, ilmansaasteet ja vastaavat lisääntyvät, meidän tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä islamilainen opetus sanoo ympäristön saastuttamisesta, liiasta kulutuksesta ja luonnonvarojen vastuuttomasta kulutuksesta. 

Elinympäristön suojelemisesta ja kunnostamisesta Muhammed (s.a.w.) sanoi seuraavaa: “Jos viimeinen tunti tulee, kun sinulla on kasvin verso kädessäsi ja on mahdollista istuttaa se ennen tunnin tuloa, sinun tulee istuttaa se.” (Al-Albani, Kirja 1, Hadith 4). “Muslimien joukossa ei ole ketään, jonka tekoa ei pidettäisi hyväntahtoisena lahjana hänen istuttaessaan puun tai kylväen siemeniä, joista sitten lintu, ihminen tai eläin saa syödäkseen.” (Sahih al-Bukhari 2320) Islamin mukaan, meillä ihmisillä on velvollisuuksia maaperää kohtaan - sitä tulisi elvyttää, viljellä ja tehdä hyödylliseksi eläville olennoille. Profeetta Muhammed (s.a.w) käskee seuraavaa: “Jolla on maata, viljelköön hän sitä - jos hän ei voi niin antakoon sen veljelleen viljeltäväksi”( Sunan an Nasa’i 3881).

Profeetta Muhammed (s.a.w) opettaa muslimeja suojelemaan eläimiä tarjoamalla niille suojaa, puhtautta ja ravintoa. Jos ne sairastuvat, niistä on huolehdittava kunnolla. Hän ei sallinut ratsastuseläintensä ylikuormitusta, käski pitää lammaskarsinat puhtaina ja jopa hoiti eläinten haavat itse.

Islam kieltää kaiken julmuuden eläimiä kohtaan. Jopa niin paljon, että profeetta teki seuraavan huomautuksen: “Jos joku tappaa edes varpusen tai jotain sitä suurempaa, ilman oikeutettua syytä, Kaikkivaltias Allah kysyy häneltä siitä ylösnousemuksen päivänä” (Sunan al-Nasā’ī 4445). Hän määräsi tiukasti olla vahingoittamatta eläimiä (Ṣaḥīḥ Muslim 2116), kuten myös hän kieltää koirien tappamisen, elleivät ne uhkaa ihmisiä (Ibn Majah, Sayd, 2), eläinten tappelut viihteen vuoksi ja niiden käyttämisen maalitauluina (Muslim, Zebâih, 58; Abu Dâvûd, Jihâd, 51).

Profeetta Muhammed (s.a.w) kertoo tarinan miehestä, joka kiipesi erämaassa alas kaivoon ja täytti kenkänsä vedellä antaaksen sen koiralle, joka nuoli janoissaan maata. Allah oli tyytyväinen mieheen tämän käytöksen vuoksi ja antoi hänelle anteeksi (Ṣaḥīḥ al-Bukhārī 6009, Ṣaḥīḥ Muslim 2244). Islamin profeetta (s.a.w) kertoo toisen tarinan naisesta, joka suuttui kissalleen ja vangitsi sen kunnes eläin parka kuoli nälkään. Tuo nainen, profeetta kertoo meille, ansaitsi ikuisen rangaistuksen käytöksestään. (Ṣaḥīḥ al-Bukhārī 3295, Ṣaḥīḥ Muslim 2242). Koiraa juottanut mies palkittiin sen elämisoikeuden kunnioittamisesta, kun taas kissan vanginnut nainen sai rangaistuksen sen riistämisestä. Siksi muslimien odotetaan suojelevan jokaista elävää olentoa maan päällä. 

Kun profeetta Muhammed (s.a.w) kulki ohi kamelin, joka oli nälissään lysähtänyt vatsalleen maahan, sanoi hän seuraavaa: “Pelkää Allahia näiden petojen suhteen, jotka eivät voi puhua.  Ratsasta niillä, kun ne ovat terveitä, ja syö niitä, kun ne ovat terveitä” (Sunan Abī Dāwūd 2548). 

Erään tutkimusmatkan aikana jotkut seuralaiset löysivät kaksi linnunpoikaa, ja veivät niistä toisen. Profeetta (s.a.w) huomasi niiden äidin lentelevän etsien poikastaan ja sanoi: “Kuka teki tämän surulliseksi poikastensa tähden? Palauttakaa poikanen emolleen” (Sunan Abi Dawud 2675). Toisella kertaa, ollessaan matkalla armeijansa kanssa valloittamaan Mekkaa, näki hän tiellä naaraskoiran, joka hoiti ja imetti poikasiaan. Välittömästi hän määräsi seuralaisen seisomaan koirien viereen ja pitämään huolen ettei yksikään sotilas koske koiraan ja sen pentuihin.

Islamin profeetta (s.a.w) ei hyväksynyt eläimiin kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa, ei edes sanallista sellaista. Kerran hän halusi naisen, joka kirosi kameliaan jolla ratsasti, nousevan alas ratsailta ja päästävän sen vapaaksi (Ṣaḥīḥ Muslim 2595).

Islam rohkaisee meitä olemaan myötätuntoisia ja hyviä kaikkia luotuja kohtaan, ja samalla säilyttämään luonnon upean tasapainon jollaiseksi Allah, Luoja (s.w.t.) on sen luonut. Profeettojen Sinetti sanoo: “Allah on armelias niille, jotka osoittavat armollisuutta muille” (Sahih Al-Bukhari). “Ole armollinen maan päällä oleville, jotta taivaan yläpuolella Oleva on armelias sinulle” (At-Tabarani and Al-Hakim).  Lyhyesti sanottuna Islam kieltää tiukasti kaiken käyttäytymisen, joka häiritsee luonnon jumalallista tasapainoa ja vahingoittaa sen koskemattomuutta (Al-A’rāf 7:56). Muslimien tulee olla tietoisia jokaisen elävän olennon luontaisesta arvosta Allahin aikaansaannoksena ja merkkinä, koska ne kaikki on uskottu meille Hänen sijaisinaan (Khalifa) maan päällä.